Hyvästit marraskuulle

Tulipahan taas pidettyä pari viikkoa taukoa bloggailusta, mutta siihen oli syynsä - nimittäin Tinder, tuo miesshoppailukatalogi! Vannoin taannoin kuolevani mieluummin vanhana piikana, kuin loggautuvani tuonne lihatiski-appiin, mutta päädyinpä syömään sanani. Syy oli yksiselitteinen: on mahdotonta olla sinkku nykypäivänä ilman Tinderiä. Koska on olemassa appi, joka hakee sinkut asetettujen kilometrien sisällä ja ilman kasvojen menetyksen pelkoa muodostaa ns. matcheja (molemmat tykkäävät toistensa kuvista tietämättä toisen kiinnostuksesta), on keskustelun aloittaminen helpompaa kun vastapuolen kiinnostus on jo etukäteen selvillä. Tämä on johtanut siihen, että tuolla kadulla ja kuppiloissa kukaan ei enää tule rohkeasti puhumaan. Siis omasta ikäluokastani, kyllä nuo junnut edelleen ihastelee ääneen eksoottisia skandinaavisia piirteitäni kun eivät raukat vielä Tinderistä tiedä tuon taivaallista... Treffeillä on nyt sitten tullut käytyä enemmän ja vähemmän menestyksellä, ja vähäinen vapaa-aika kulutettu vaihtamalla tietoja lempiväristä ja -musiikista, päätin kuitenkin palauttaa arjen taas ruotuunsa ja miesten sijaan keskittyä tähän pysyvään rakkauteen, nimittäin sisustamiseen ja bloggaukseen!

Marraskuun puolivälissä järjestettiin Ottakringer Brauereissa Feschmarkt-tapahtuma, missä Even kanssa kävimme pyörähtämässä. Joulukortti-ideaa enempää ei tällä erää mukaan tarttunut, mutta itse vanha olutpanimo oli jo käymisen arvoinen kokemus!

Joulukoristeetkin pääsevät viimein tänä viikonloppuna varastosta esille ja vakioksi muodostunut ikea-reissu odottaa huomenna, mutta sitä ennen haluan jakaa teille vielä toisenlaisen ilon; nimittäin Wienistä saa oikeaa salmiakkia!!! Voi sitä onnen päivää, kun tämän tiedon sain! Olkoonkin palvelu tuossa vanhaa (hyvää) aikaa huokuvassa karkkitaivaassa ala-arvoista - tai sanotaanko perinteisen wieniläistä - mutta kyllä se tuon salmiakkikokemuksen arvoista on muutamat huulen mutristelut ja mulkaisut vastaanottaa! Jos siis olet suomalainen ja asut Wienissä, vinkkinä sinulle, että 18. kaupunginosassa Währinger Strassen metroaseman vieressä on pieni karkkikauppa, joska saa mitä erilaisempia salmiakkilaatuja! Tässä teille vielä muutama kuva nautinnoksi:

 

 - Sanna

Lauantain herkut

Vietimme lauantaipäivän yhdessä Sannan kanssa - ja tottakai päivä oli täynnä herkkua niin silmille
kuin vatsallekin. Kiertelimme Wienin suosituimmalla ruokatorilla Naschmarktilla, tosin tällä kerralla emme ihastelleet ruokia vaan vanhoja ja käytettyjä tavaroita. Joka lauantai ruokatori täyttyy ruokakojujen ja ravintoloiden jatkoksi yksityisistä torimyyjistä, jotka pääasiassa myyvät antiikkiesineitä, vanhoja nahkalaukkuja ja vaatteita. Minä bongasin torilta B:lle itävaltalaiset Lederhoset!

 Kirpeän kylmän ilman innoittamana ajauduimme sisätiloihin - tietysti lämpimän kahvikupin ja kuppikakun ääreen. Oli kyllä niin makoisat kakut, että täytyypä tehdä sellaisia kotonakin.

- Eve

Joulukorttipaja

Aloitin eilen joulukorttien askartelun, sillä seuraavat kaksi viikkoa meitä ilahduttavat  suomivieraat, ja heti itsenäisyyspäivän jälkeen lennämme itsekin Suomeen. Tein tänä vuonna erilaisia kortteja, joiden perusideana oli näyttää lahjapaketilta. Kartongin lisukkeeksi käytin erilaisia kuviopapereita tai lahjapaperia. Hyvän joulun toivotukset kirjoitin pakettikortteihin. Ihan hauskoja ovat! Kuuntelin jo muutama viikko sitten salaa joululauluja, mutta eilen annoin luvan kääntää nupit kaakkoon ja soittaa joulusikermiä koko askarteluhetken ajan. Illalla voisi vielä korkata glögin ja aloittaa pikkujoulukauden!

- Eve

Tikapuita pitkin taivaaseen

No nyt ne tikkaat nojailee tuonne olohuoneen nurkkaan, aika hienot ovat vaikka itse sanonkin! Obissa käväisin sävyttämässä maalin, kun tavallinen musta olisi ollut liian kova noin isoille tikapuille. Liki mustaltahan tuo tummanharmaakin näyttää, mutta isommalla pinnalla se luo paljon pehmeämmän vaikutelman!

Torkkupeiton kaveriksi hakusessa olisi vielä industry-tyylinen lamppu lukuvaloksi. Alkaa nimittäin täälläkin illat pimenemään talven tullen sen verran, että lisävalolle on tarvetta!

Pari päivää pitäisi odotella joulutorien avautumista ja pari viikkoa vielä keskustan jouluvalojen sytyttämistä, joku joulusielu ei täällä millään enää malttaisi odottaa! Seuraavat postaukset vuoden loppuun ovatkin sitten jouluaiheisia, varoituksen sanana. :)

- Sanna

Jotain vanhaa, jotain suomalaista

Täällä on taas nurkkia viilattu lähelle täydellisyyttä ja sisustusvimmaa on laannutettu viimeisimpien projektien myötä. Koska seiniltäni sattui löytymään vielä vapaata tilaa, keksin ripustaa vanhoja suomalaisia aikakausilehtiä sisustustauluiksi. Koti-ikävän lievittämiseksi pääsivät nämä 50 vuoden takaiset Suomalaiset Kuvalehdet sänkyni viereen. Aiheetkin olivat niin sopivan osuvia ja itselle rakkaita, nimittäin shoppailu ja matkailu! Kyllä 50-60-luvun taitteessa jo tiedettiin, mistä naiset tykkäävät lukea...

Huomiselle ja ensi viikollekin jäi vielä puuhaa, sillä nurkissa lojuu vielä paikallinen kirpputorilöyty Naschmarktilta: juliste Itävallan vanhasta arkkitehtuurista. Tämä aarre pääsee koristamaan olohuonetta ja saa kaverikseen tuunatut puutikkaat, jotka toivottavasti huomenna saan maalattua!

Palataan siis pian asiaan!

- Sanna

Valloittava, uinuva Sopron

Pyhien jatkuessa päädyimme viettämään sunnuntaipäivää Unkarin Soproniin, joka sijaitsee Wienistä kätevästi vain tunnin junamatkan päässä. Ja vaikka Wienin sunnuntainen sää oli kolea ja sumuinen, niin Sopronissa paistoi siniseltä taivaalta aurinko!

 

 

Kaupunki uinui turistikauden päätyttyä autioituneessa pyhätunnelmassa, mutta olipahan tilaa kaduilla kuvata rapistuvaa, vaikuttavaa kaupunkia sekä nauttia hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä. Unkarissa on kyllä aina mukava pistäytyä, ja se tekee aina vaikutuksen hyvällä palvelullaan, mukavilla ihmisillään ja lukuisilla nähtävyyksillään!

Illalla sitten olikin kaiken sen talsimisen jälkeen sellainen nälkä, johon saattoi ainoastaan Lugner Cityn Okiru Running Sushi auttaa!

- Sanna

Täydellinen pyhäpäivä

Mistä on täydelliset pyhät tehty? No hyvästä seurasta, hyvästä ruoasta ja rennon leppoisasta ohjelmasta. Tänään vietettiin kuolleiden muistopäivää (ja halloweenin efterdagenia) ensin lämpimän syysauringon helliessä Naschmarktin kirpputorilla sekä kotimatkalla pistäydyttiin vielä valloittavassa kuppikakkukahvilassa Brass Monkeyssa Gumpendorfenstrassella. Kuppikakut olivat taivaallisen hyviä ja suloinen sisustus kirvoitti tusinan ideoita tulevaisuuden varalle!

Ja tarttuipa sieltä kirpputoriltakin taas jotain mukaan hurjan tinkimisen tuloksena, nimittäin nahkainen laukku koruille.

Nyt pimenevää syysiltaa viettämään elokuvien parissa!

- Sanna